1. Kisapäivä, MM2007
Oma osuus on ensimmäisen kilpailupäivän jälkeen takana ja eipähän sitten tarvinnut tehdä edes koko Pyongwonia... Sijoitus on kylla melkoinen pettymys, kun tänä vuonna en päässyt ensimmäistä kierrosta pidemmalle. Oma suoritus ei ollut kuitenkaan yhta kova pettymys, joten siita saa edes hiukan lohtua.
Aamulla suomalaisista oli ensin vuorossa junnupoikien Niko, joka jai niukasti toiselta kierrokselta. Sen jälkeen junnutyttojen Roosa puolestaan selvitti itsensä niukasti toiselle kierrokselle. Tässä vaiheessa sai jo vähän käsitystä siitä, mihin suomalaisten harjoittelemalla linjalla ollaan sijoittumassa, eika se näyttänyt hirvittävän lupaavalta.
Pika-analyysin tuloksena tuntui, etta esityspuolella suomalaiset jäävat jotenkin jälkeen. Vaikka korealaisten tyyli on hyvin eleetön, siinä on kuitenkin jotakin intensiteettiä. Ehkä suomalaisten eleettömyys on jo liiankin eleetontä tai jopa jollain lailla vaatimatonta?
Joka tapauksessa omassa aamupäivän viimeistelyssä keskityttiin valmentajana toimineen Mikan kanssa rennon, tyynen ja varman outlookin hakemiseen. Etta tyyneys säilyisi koko poomsen lapi ja paistaisi kasvoilta tuomareille asti. Ja rentoa outlookia on vaikea saada, ellei tekeminenkin ole oikeasti rentoa, joten sinänsa tuntui oikein hyvalta keskittymisen aiheelta.
Jännitys tuli aamupaivan aikana aaltoillen, mutta tuntui jo suhteellisen hyvältä verrattuna edellisen illan lähinnä pelkoa muistuttaneeseen olotilaan. Jännitys on pelkoon nähden sentään kuitenkin myönteiseksi käännettävä tunne.
Tuntemukset ennen omaa suoritusta olivat hyvinkin erilaiset kuin vuosi sitten, jolloin ei oikeastaan tiennyt mita odottaa ja sikali ei ollut paineitakaan. Nyt tiesi, mista on kyse, ja oli asettanut itselleen tavoitteita. Latautumisaikaa oli melko paljon, kun hyvissä ajoin aloitin lämmitelyn ja alas kilpailija-alueellekin kutsuttiin noin tuntia ennen suoritusta. Välillä tuntui, etta keskittymisen ylläpito alkoi jo suorastaan väsyttää.
Omaa suoritusta edeltavat vajaat kymmenen suoritusta piti katsoa kilpailualueen vieressa istuen, aina tuoli tuolilta lahemmaksi siirtyen. Kun paasi lavan viereen toiseksi viimeisiin penkkeihin niin tajusi yht' akkia, etta nyt se oma vuoro sitten oikeasti tuleekin!
Tanaan oli kaytossa paaasiassa vain keskimmainen kilpailualue, joka oli korotettu ja jota kuvattiin viereiselle screenille. Siina oli onneksi paassyt edellisina paivina harjoittelemaan, joten sinne nousu ei ollut niin pelottavaa. Rauhallinen olo sailyi yllattavan hyvin tuomariston ja yleison eteen kavellessa ja aloitusasentoa tehdessa. Pieni paniikki kuitenkin valtasi miellen heti ensimmaisen kaannoksen yhteydessa, kun huomasin tuijottavani suoraan valtavaa screenia, josta nain oman suoritukseni reaaliajassa, sivulta pain kuvattuna. Oli melkoisen outo tunne ja oli vaikea sulkea sita keskittymisen ulkopuolelle.
Pää pysyi kuitenkin suurin piirtein kasassa koko suorituksen ajan ja jonkiasteinen tyyneyskin screenista huolimatta pysyi. Isoja virheita ei sinansa tullut, videolta katsoessa näkee etupotkujen palautuksessa puutteita, mikä on äkkiseltaan arvioiden ehkä isoin tekninen puute. Kokonaisuuteen olin kohtuullisen tyytyväinen, vaikka parantamisen varaa toki aina olisi.
Suoritustarkkuuspisteet, jotka näytetaan ensin, näytti tyydyttavilta, 4,2/5. (pistelinja on Suomea tiukempi ja muutenkin pisteet siis annetaan kahdessa osassa). Sen sijaan niin sanotut esityspisteet olivat 3.58/5, joten yhteispisteet 7.78. Omassa sarjassa pisteiden olisi pitanyt olla noin kahdeksan luokkaa, jotta toiselle kierrokselle olisi ollut asiaa.
Lopullinen sijoitus oli 22., joka ei 29 kilpailijan joukosta paljon tyydytä. Olisin tietysti halunnut pärjätaä paremmin kuin viime vuonna ja asetin sentaan itselleni etukateen kovaksi tavoitteksi finaaliin paasyn, eli kahdeksan joukkoon. (Vuosi sitten sijoitus oli siis 15. / 34 kisaajaa).
Mutta tätä ei nyt auta jäädä tässä kohtaa enempää murehtimaan, koska huomenna kilpailut jatkuvat ja sarjoja pyorii kolmella alueella, joten valmentajan tehtavat odottavat seuraavaksi, kun varsinaiset valmentajaresurssit ei enää kaikkeen riitä. Taytyy pitaa muille peukkuja pystyssa ja toivoa, etta huominen tuo enemmän hyviä sijoituksia Suomelle!
