EM2007, Turkki
Suomen joukkue saapui Turkkiin, Antalyaan eilen torstaina, harmillisesti tosin kahdella eri lennolla. Ensimmaisen ryhman lento, johon itse kuuluin, lahti kahden aikaan Helsinki-Vantaalta ja toiset lahtivat parin tuntia myöhemmin. Saapumisjarjestys perilla oli tosin painvastainen, myöhemmin lahteneet olivat aikataulun mukaisesti tuntia ennen perilla.
Meidan nelikkomme saapui puolen kahdentoista aikaan yölla kentalle ja meita oltiin asiallisesti vastassa. Saimme kyydin Portugalin porukan kanssa hotelli Limbraan. Matkaa oli viitisenkymmenta kilometria ja hamarassa auton ikkunasta erottui valilla komeita vuoria. Huoneet saatuamme painuimme saman tien unten maille.
Tanaan herattya vasta todella huomasi, kuinka kauniissa paikassa ollaan. Hotelli on meren rannalla ja toisella reunalla on vuoria, joista korkeimpien huipulla on lunta. Suomen vesisateiden jalkeen auringon paiste tuntuu taivaalliselta ja aamupaivalla oli aivan pilvetön taivas. Lampomittari naytti 18C, mika on tahan aikaan vuodesta aika kohtuullinen lukema.
Aamupalan jalkeen nautiskeltiin hetki kavellen meren rannalla ja yhdeltatoista painuttiin joukkueen voimin treenaamaan. Suomelle oli varattu 2 tuntia treeniaikaa harjoitusalueelta ja hyödynsimme sen. Arvontojen tulokset eivat ole viela tulleet, arvonta alkaa vasta 17.30, joten paatimme treenata kevyesti aamulla ja sitten toisen kerran kevyesti arvontojen tulosten saamisen jalkeen.
Treeni ei ihan kevyeksi kuitenkaan jaanyt, kun oli tietysti kova hinku paasta tekemaan. Oli todella hyva ja rento olo. Nyt varmuus ja itseluottamus tuntuvat olevan aivan eri tasolla kuin Koreassa. Mutta on sen eteen tehty töitakin viimeinen kuukausi. Toivottavasti tama tunne sailyy huomiseen.
Nyt ensimmaisen kierroksen poomset tuntuvat kaikki sen verran hyvilta, etta ei oikeastaan ole valia, mika niista tulee. Pain vastoin, nyt on oikeastaan halu paasta tekemaan mika tahansa niista ja nayttaa, etta on sita harjoiteltu:)
Toiselle kierrokselle olen tehnyt paljon töita Pyongwonin kanssa, mutta se on silti viela sellainen, etten vilpittömasti voi sanoa sita toivovani. Mutta silla asenteella olen talla kertaa lahtenyt, etta oletusarvo on se, etta Pyongwon on toisella kierroksella. Jos ei ole, niin hyva niin, mutta talla mielella olen sita harjoitellut.
Treenin jalkeen kaytiin lounaalla ja ihmeteltiin kulkukissojen loputonta maaraa, joka hotellin terassilla parveili. Olivat kylla kovin suloisia ja jotkut niita ruokkivatkin. Pienen kavelylenkin jalkeen osa porukasta paatti kokeilla hotellin hierontaa. Kavin itsekin rentouttavassa puolen tunnin selkahieronnassa ja tuntui mahtavalta. Toivottavasti illan treeni ei karkoita rentoa oloa pois.
Fiilikset on nyt huomista odottaessa hyvat. Pelkoa ei ole ja jannistystakaan ei varsinaisesti. Ennemminkin odottaa sita, etta paasisi tekemaan. Tata tunnetta taytyy vaalia ja virittaa se esiin huomenna kisahumunkin keskella:)
Meidan nelikkomme saapui puolen kahdentoista aikaan yölla kentalle ja meita oltiin asiallisesti vastassa. Saimme kyydin Portugalin porukan kanssa hotelli Limbraan. Matkaa oli viitisenkymmenta kilometria ja hamarassa auton ikkunasta erottui valilla komeita vuoria. Huoneet saatuamme painuimme saman tien unten maille.
Tanaan herattya vasta todella huomasi, kuinka kauniissa paikassa ollaan. Hotelli on meren rannalla ja toisella reunalla on vuoria, joista korkeimpien huipulla on lunta. Suomen vesisateiden jalkeen auringon paiste tuntuu taivaalliselta ja aamupaivalla oli aivan pilvetön taivas. Lampomittari naytti 18C, mika on tahan aikaan vuodesta aika kohtuullinen lukema.
Aamupalan jalkeen nautiskeltiin hetki kavellen meren rannalla ja yhdeltatoista painuttiin joukkueen voimin treenaamaan. Suomelle oli varattu 2 tuntia treeniaikaa harjoitusalueelta ja hyödynsimme sen. Arvontojen tulokset eivat ole viela tulleet, arvonta alkaa vasta 17.30, joten paatimme treenata kevyesti aamulla ja sitten toisen kerran kevyesti arvontojen tulosten saamisen jalkeen.
Treeni ei ihan kevyeksi kuitenkaan jaanyt, kun oli tietysti kova hinku paasta tekemaan. Oli todella hyva ja rento olo. Nyt varmuus ja itseluottamus tuntuvat olevan aivan eri tasolla kuin Koreassa. Mutta on sen eteen tehty töitakin viimeinen kuukausi. Toivottavasti tama tunne sailyy huomiseen.
Nyt ensimmaisen kierroksen poomset tuntuvat kaikki sen verran hyvilta, etta ei oikeastaan ole valia, mika niista tulee. Pain vastoin, nyt on oikeastaan halu paasta tekemaan mika tahansa niista ja nayttaa, etta on sita harjoiteltu:)
Toiselle kierrokselle olen tehnyt paljon töita Pyongwonin kanssa, mutta se on silti viela sellainen, etten vilpittömasti voi sanoa sita toivovani. Mutta silla asenteella olen talla kertaa lahtenyt, etta oletusarvo on se, etta Pyongwon on toisella kierroksella. Jos ei ole, niin hyva niin, mutta talla mielella olen sita harjoitellut.
Treenin jalkeen kaytiin lounaalla ja ihmeteltiin kulkukissojen loputonta maaraa, joka hotellin terassilla parveili. Olivat kylla kovin suloisia ja jotkut niita ruokkivatkin. Pienen kavelylenkin jalkeen osa porukasta paatti kokeilla hotellin hierontaa. Kavin itsekin rentouttavassa puolen tunnin selkahieronnassa ja tuntui mahtavalta. Toivottavasti illan treeni ei karkoita rentoa oloa pois.
Fiilikset on nyt huomista odottaessa hyvat. Pelkoa ei ole ja jannistystakaan ei varsinaisesti. Ennemminkin odottaa sita, etta paasisi tekemaan. Tata tunnetta taytyy vaalia ja virittaa se esiin huomenna kisahumunkin keskella:)
2 kommenttia